Kalevala
Suomessa oli kerrottu ja laulettu
tarinoita satojen vuosien ajan. Runosäkeet muistettiin ulkoa ja opittiin
korvakuulolta, koska kirjoja ei ollut. Runonlaulajat paitsi viihdyttivät, myös
opettivat elämäntaitoja ja –tapoja kuulijoilleen.
1800-luvun alussa heräsi Suomessa
kiinnostus tavallisten ihmisten parissa syntynyttä kansanrunoutta kohtaan.
Elias Lönnrot keräsi monilla matkoillaan tuhansia kansanrunoja talosta taloon
kulkemalla mm. Suomen ja Venäjän rajamailla Itä-Karjalassa. Lönnrot yhdisteli ja
muokkasi runoja sekä loi uusiakin henkilöhahmoja ja tapahtumia. Yksittäisistä
runoista syntyi yhtenäinen eepos, ”Vanha Kalevala”, joka ilmestyi vuonna 1835.
Myöhemmin Lönnrot tallensi lisää runoja ja sai niitä myös muilta tutkijoilta.
Vuonna 1849 ilmestyi ”Uusi Kalevala”, joka on tullut tunnetuksi myös muualla
maailmassa. Kalevala onkin käännetty yli 50 kielelle.
Mistä Kalevala kertoo?
Kalevalan alussa kuvataan, miten
maailma on syntynyt. Kalevala kertoo myös Kalevalan ja Pohjolan kansojen
keskinäisestä taistelusta. Kalevalan kansan päähenkilöitä ovat tietäjä ja
runonlaulaja Väinämöinen, levoton seikkailija Lemminkäinen ja ahkera seppä
Ilmarinen.
Ilmarinen takoo onnea tuottavan sammon Pohjolan emännälle Louhelle. Palkkioksi
hän saa puolisokseen Pohjolan tyttären. Myöhemmin sammon omistamisesta syntyy
taistelu, jossa sampo lopulta onnettomasti hajoaa.
Muita Kalevalan henkilöitä ovat mm. Joukahainen, joka lähtee kilpalaulantaan
Väinämöisen kanssa sekä Joukahaisen sisko Aino, joka luvataan vastoin tahtoaan
Väinämöisen puolisoksi. Järkyttävä on myös kovaosaisen, tuhoa ympärilleen tuovan
Kullervo Kalervonpojan tarina.
Kalevala on ainoa kansalliseepos,
jolla on oma liputuspäivänsä
Millaista on Kalevalan kerronta?
Kalevalan runomitta,
kalevalamitta, on yli tuhat vuotta vanha kansanrunojen mitta. Säkeissä on
yleensä kahdeksan tavua ja neljä kaksitavuista runojalkaa, trokeeta.
Kalevalan runoissa korostuvat mm. alkusoinnut (esim. Vaka vanha Väinämöinen) ja
toisto. (Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoa taputtelevi, lyöä
lynnähyttelevi) Alun perin saman asian toistaminen hiukan eri sanoin antoi
runonlaulajalle aikaa miettiä runolle jatkoa.
Tyypillistä runoille on myös luonnon elollistaminen (petäjät piti iloa, kannot
hyppi kankahilla).
Mikä on Kalevalan merkitys?
Kalevalan kokoaminen oli pienelle
Suomen kansalle tärkeä asia. Kalevala synnytti luottamusta oman kielen
mahdollisuuksiin. Sen avulla todistettiin, että suomalaisilla oli ollut Ruotsin
ja Venäjän vallan alaisuudesta huolimatta aivan omaa kulttuuria, mm.
kirjoittamatonta kirjallisuutta. Kalevalalla oli suuri merkitys sen näkemyksen
edistämisessä, että kaikki suomalaiset ovat yhtä ja samaa kansaa.
Kalevala eroaa muiden kansojen kansalliseepoksista erityisesti sen vuoksi, että
Kalevalassa on hengen voimalla suurempi merkitys kuin ruumiin voimilla. Sitä
voidaan pitää yhtenä maailmankirjallisuuden suurimmista ihmisyyden eepoksista.
Kalevalan aiheet ovat innoittaneet monia säveltäjiä ja kuvataiteilijoita.
Tunnetuiksi ovat tulleet esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan taideteokset ja Jean
Sibeliuksen sävellykset.
Lähteet: Helakisa, K. – Lumme, L.
1999. Suomen lasten juhlakirja. Helsinki: Otava Mäkinen, Kirsti. 2002. Suomen
lasten Kalevala. Keuruu: Otava Studia Junior. Maailma tutuksi 3. 2001. W&G
-Santtux-
Lähde: Yle
| 