Vappu 1.5.

Vapusta tulee monille ensimmäisenä mieleen ylioppilaiden juhlapäivä ja työväen juhla. Vappu merkitsee useimmille myös iloista karnevaalijuhlaa kevään tulon kunniaksi.

Vapun alkuperä

Suomen kielen sana vappu on peräisin sanasta Walborga, Valpuri. Vappua on vietetty jo keskiajalla 700-luvulla Saksassa eläneen, pyhimykseksi julistetun nunna Walborgan muistopäivänä.
Suomessa vappu on kuulunut maatalouden vanhoihin merkkipäiviin. Joissakin paikoissa karja laskettiin valpurina laitumelle ja Pohjanmaalla lapset juoksentelivat lehmänkellot kaulassa, ”kellottelivat”, karjaonnen varmistamiseksi.

Rannikkoseudulla on poltettu juhlatulia, helavalkeita. Näiden tulien äärellä pidettiin hauskaa, juotiin olutta tai simaa ja tanssittiin. Pahojen voimien pois ajamiseksi tai hyvien voimien kutsumiseksi soitettiin kelloja ja toitotettiin torvia. Savu ja metelöinti suojeli myös laitumelle päästettyä karjaa petoeläimiltä. 

Vappu – työväen juhla

Toukokuun 1. päivä, työsopimusten uusimisen ja työpaikkojen vaihtamisen päivä, moving day, vakiintui työväenliikkeen juhlaksi ja mielenosoituspäiväksi Yhdysvalloissa. Vuonna 1889 vappu nimettiin Pariisissa kansainväliseksi mielenosoituspäiväksi amerikkalaisen mallin mukaan.

Suomessa kaupunkien työläiset olivat pitäneet tapanaan tehdä jonain toukokuun tai kesäkuun alun sunnuntaina yhteisiä kevätretkiä, jotka suuntautuivat esimerkiksi johonkin lähiseudun maalaistaloon. Alkuun näillä kävelyretkillä ei olut minkäänlaista mielenosoituksen luonnetta.

1800-luvun loppuvuosina työväenjärjestöt pyrkivät muuttamaan kävelyretkiä kansainvälisen käytännön mukaisiksi vappumarsseiksi. Niinpä 1900-luvun alkuvuosista suomalaiseen vapunviettoon ovat kuuluneet työväen kulkueet ja niiden yhteydessä järjestetyt poliittiset juhlat.

Vapusta, suomalaisen työn päivästä, tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1978.
 

-Santtux-
Lähde: Yle